SIC.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen lueskelin päivän Helsingin Sanomat, mistä silmiin osui mielenkiintoinen uutinen Helsingin Yliopistossa perjantaina 13.4.2012 tarkastetusta väitöstutkimuksesta. Tutkijana Minna Similä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Väitös: Hiilihydraatit eivät lisää Diabetestä.

Similän tutkimusten mukaan vähemmän ravinnosta hiilidydraatteja saavat ovat altiimpia sairastumaan tyypin kaksidiabetekseen.

Aineistona 26 000 keski-ikäistä miestä. Similä tutki niin sanottua glykeemistä indeksiä eli GI:tä ja sen vaikutusta diabetekseen. GI kuvaa, kuinka nopeasti nautittu hiilihydraatti nostaa verensokeria.

Nythän on oltettu, että korkean GI:n omaat ravintoaineet lisäävät vaaraa sairastua diabetekseen. Mistä myös edellisessä kirjoituksesani puhuvani Karppausvillitys lienee saanut alkunsa. Kuviteltiin, että karppaamalla diabeteksen kaltaisten lihomiseen liittyvien tautien pysyvän loitolla.

Similän tutkimuksen mukaan GI:n ja ja diabeteksen suhde onkin käänteinen. Diabeteksen sairastumisen riski on pienempi, jos söinkin enemmän hiilihydraatteja ja korvasi niillä rasvaa ja proteiineja. Tutkimukseen mukaan myöskään GI- arvona ei ole yksilöstä toiseen sama. Tutkimuksessa havaittiin, että sama valkoinen vehnäleipä nosti henkilöstä toiseen verensokeria eri määrän. Kun toisen GI oli 43, toisella se oli peräti 103.

Kääntyykö nyt karppaajien kelkka ? Vapautuuko valkoinen sokeri ja vehnäletti pannasta ? Porsaat saavat kulkea rauhassa ja kanalat menevät konkurssiin ja munavuori kasvaa ? Tuskin. Kuten edellä jo totensinkin, maltti on valttia ja edelleen diabeteksen suurin riskitekijä numero yksi on ylipaino, oli se hankittu nyt sitten liikkumattomuudella tai syömällä mitä tahansa kulutukseen nähden liikaa.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutukset sydämeen

Karppaus eli vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen tarkoittaa hiilihydraatteja sisältävien ruokien ja elintarvikkeiden välttämistä. ”Hiilareiden” lisäksi ruuassa on pääasiassa kaksi energiapitoista ravintoainetta: proteiinit ja rasvat. Karppaus lienee terminä lähes kaikille tuttu ja keskustelu sen hyödyistä ja haitoista velloo kiivaana, tunteetkin taitavat olla monilla pelissä useimmilla. Karppaaminenhan ei sinänsä ole uusi ilmiö, vaan jo -70 luvulla puhuttiin ns. Atkinsin dieetistä, jossa ruokavalion perusperiaate on sama kun nyt ihannoidussa karppauksessa. Runsaista eri lähteistä poimittuja karppauksen hyötyjä ovat painon lasku, ruokahalun väheneminen, veren rasva-arvojen parantuminen, mielen virkistyminen, epämääräisten vatsaoireiden ja turvottelun väheneminen, hiusten parempi kunto, jne. Lista on varsin omaan kokemukseen pohjautuva ja mielikuvituksellisen pitkä.

Ylipaino on yksi suurimmasta riskitekijöistä diabetesta sekä sydän- ja verisuonitauteja ajatellen. Suomalaisista aikuista ylipainoiseksi arvioidaan noin 2 miljoonaa ja lihavien osuudeksi noin 0,5 miljoonaa ihmistä. Ylipainon suurin syy on yksiselitteisesti kansan liikkumattomuus sekä SE ruokavalio. Saatu ja kulutettu energiamäärä ei kohtaa. Keskiverto Suomalaiset saavat keskimäärin 45–50 % ravintonsa energiasta hiilihydraateista, 15–20 % proteiineista ja 30–35 % rasvoista. Karppaamisen taustalla on useimmiten juuri halu laihduttaa, hiilarit pois ja proteiineja ja rasvaa tilalle. Elimistö ajautuu happamaan tilaan ja paino laskee. Perinteiset menetelmät puolestaan perustuvat rasvojen välttämiseen, koska painoonsa nähden rasva sisältää energiaa yli kaksi kertaa niin paljon kuin samassa määrässä hiilihydraatteja tai proteiineja on. Karppaajan ruokavalioon yleensä sisältyy siis runsaasti eläinkunnan tuotteita, kuten lihaa, voita, kanamunaa jne, jolloin kovan rasvan määrä ruokavaliossa uhkaa nousta yleensä korkeaksi. Jaa, sydän terveellistä? Uskallan epäillä. Ettäkö kovan rasvan syönti laskisi kolesterolia? Puppua. Aikaisempien suomalaisten väestötutkimusten perusteella tiedetään, että ruokavaliolla ja veren korkealle kolesterolille, etenkin sen pahan, LDL- muodon, runsaudella on syy-yhteys sydän- ja verisuonitautien ilmaantumiseen. Ainoa syy se toki ei ole.

Käsitykseni mukaan ihminen laihtuu syömällä monipuolista kotiruokaa ja kuluttaessaan enemmän kuin syö. Kyse on siis viimekädessä kokonaiskalorimäärästä päivää kohden ja sen kulutuksesta. Ns. höttö – eli nopeat hiilarit on jokaisen hyvä jättää ruokavaliostaan pois tai ainakin vähälle, kuten valkoinen sokeri ja -leipä. Itäsuomalaiset sydän- ja verisuoniriskit huomioiden, näkisin edelleen kovien rasvojen olevan pääasiallisesti sydänterveydelle haitallisia. Itse asiassa tiukan vähähiilihydraattisen ruokavalion todellisia vaikutuksia sydänterveyteen ei vielä edes muilta osin tunneta. Karppaamiseen liittyen tehtyjen laihdutustutkimustenkin keskeinen sanoma on se, ettei vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla saavutettu laihdutustulos poikkea merkittävästi muilla menetelmillä saavutetuista. Toisaalta on jopa ironista lukea siitä, että julkisen ”tiedon” mukaan tohtori Atkins kärsi korkeasta verenpaineesta ja kuoli itse sydänongelmaisena, sairastettuaan sydäninfarktin ja ymmärtääkseni 30kg ylipainoisena. SIC. Maltti on tässäkin asiassa valttia.