Jarkko Tuunanen
Blogissani pyrin valottamaan lähinnä itseäni kiinnostavia ajankohtaisia medisiinisiä asioita, kirjoittamaan kansan kielellä joskus hankalistakin asioista. Kaikki mitä kirjoitan ovat henkilökohtaisia mielipiteitä, pohjautuen aina lääketieteelliseen faktaan, mutta tekstit ovat oman elämänkatsomukseni ja -kokemukseni muovaamia.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
SIC.
Väitös: Hiilihydraatit eivät lisää Diabetestä.
Similän tutkimusten mukaan vähemmän ravinnosta hiilidydraatteja saavat ovat altiimpia sairastumaan tyypin kaksidiabetekseen.
Aineistona 26 000 keski-ikäistä miestä. Similä tutki niin sanottua glykeemistä indeksiä eli GI:tä ja sen vaikutusta diabetekseen. GI kuvaa, kuinka nopeasti nautittu hiilihydraatti nostaa verensokeria.
Nythän on oltettu, että korkean GI:n omaat ravintoaineet lisäävät vaaraa sairastua diabetekseen. Mistä myös edellisessä kirjoituksesani puhuvani Karppausvillitys lienee saanut alkunsa. Kuviteltiin, että karppaamalla diabeteksen kaltaisten lihomiseen liittyvien tautien pysyvän loitolla.
Similän tutkimuksen mukaan GI:n ja ja diabeteksen suhde onkin käänteinen. Diabeteksen sairastumisen riski on pienempi, jos söinkin enemmän hiilihydraatteja ja korvasi niillä rasvaa ja proteiineja. Tutkimukseen mukaan myöskään GI- arvona ei ole yksilöstä toiseen sama. Tutkimuksessa havaittiin, että sama valkoinen vehnäleipä nosti henkilöstä toiseen verensokeria eri määrän. Kun toisen GI oli 43, toisella se oli peräti 103.
Kääntyykö nyt karppaajien kelkka ? Vapautuuko valkoinen sokeri ja vehnäletti pannasta ? Porsaat saavat kulkea rauhassa ja kanalat menevät konkurssiin ja munavuori kasvaa ? Tuskin. Kuten edellä jo totensinkin, maltti on valttia ja edelleen diabeteksen suurin riskitekijä numero yksi on ylipaino, oli se hankittu nyt sitten liikkumattomuudella tai syömällä mitä tahansa kulutukseen nähden liikaa.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutukset sydämeen
Karppaus eli vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen tarkoittaa hiilihydraatteja sisältävien ruokien ja elintarvikkeiden välttämistä. ”Hiilareiden” lisäksi ruuassa on pääasiassa kaksi energiapitoista ravintoainetta: proteiinit ja rasvat. Karppaus lienee terminä lähes kaikille tuttu ja keskustelu sen hyödyistä ja haitoista velloo kiivaana, tunteetkin taitavat olla monilla pelissä useimmilla. Karppaaminenhan ei sinänsä ole uusi ilmiö, vaan jo -70 luvulla puhuttiin ns. Atkinsin dieetistä, jossa ruokavalion perusperiaate on sama kun nyt ihannoidussa karppauksessa. Runsaista eri lähteistä poimittuja karppauksen hyötyjä ovat painon lasku, ruokahalun väheneminen, veren rasva-arvojen parantuminen, mielen virkistyminen, epämääräisten vatsaoireiden ja turvottelun väheneminen, hiusten parempi kunto, jne. Lista on varsin omaan kokemukseen pohjautuva ja mielikuvituksellisen pitkä.
Ylipaino on yksi suurimmasta riskitekijöistä diabetesta sekä sydän- ja verisuonitauteja ajatellen. Suomalaisista aikuista ylipainoiseksi arvioidaan noin 2 miljoonaa ja lihavien osuudeksi noin 0,5 miljoonaa ihmistä. Ylipainon suurin syy on yksiselitteisesti kansan liikkumattomuus sekä SE ruokavalio. Saatu ja kulutettu energiamäärä ei kohtaa. Keskiverto Suomalaiset saavat keskimäärin 45–50 % ravintonsa energiasta hiilihydraateista, 15–20 % proteiineista ja 30–35 % rasvoista. Karppaamisen taustalla on useimmiten juuri halu laihduttaa, hiilarit pois ja proteiineja ja rasvaa tilalle. Elimistö ajautuu happamaan tilaan ja paino laskee. Perinteiset menetelmät puolestaan perustuvat rasvojen välttämiseen, koska painoonsa nähden rasva sisältää energiaa yli kaksi kertaa niin paljon kuin samassa määrässä hiilihydraatteja tai proteiineja on. Karppaajan ruokavalioon yleensä sisältyy siis runsaasti eläinkunnan tuotteita, kuten lihaa, voita, kanamunaa jne, jolloin kovan rasvan määrä ruokavaliossa uhkaa nousta yleensä korkeaksi. Jaa, sydän terveellistä? Uskallan epäillä. Ettäkö kovan rasvan syönti laskisi kolesterolia? Puppua. Aikaisempien suomalaisten väestötutkimusten perusteella tiedetään, että ruokavaliolla ja veren korkealle kolesterolille, etenkin sen pahan, LDL- muodon, runsaudella on syy-yhteys sydän- ja verisuonitautien ilmaantumiseen. Ainoa syy se toki ei ole.
Käsitykseni mukaan ihminen laihtuu syömällä monipuolista kotiruokaa ja kuluttaessaan enemmän kuin syö. Kyse on siis viimekädessä kokonaiskalorimäärästä päivää kohden ja sen kulutuksesta. Ns. höttö – eli nopeat hiilarit on jokaisen hyvä jättää ruokavaliostaan pois tai ainakin vähälle, kuten valkoinen sokeri ja -leipä. Itäsuomalaiset sydän- ja verisuoniriskit huomioiden, näkisin edelleen kovien rasvojen olevan pääasiallisesti sydänterveydelle haitallisia. Itse asiassa tiukan vähähiilihydraattisen ruokavalion todellisia vaikutuksia sydänterveyteen ei vielä edes muilta osin tunneta. Karppaamiseen liittyen tehtyjen laihdutustutkimustenkin keskeinen sanoma on se, ettei vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla saavutettu laihdutustulos poikkea merkittävästi muilla menetelmillä saavutetuista. Toisaalta on jopa ironista lukea siitä, että julkisen ”tiedon” mukaan tohtori Atkins kärsi korkeasta verenpaineesta ja kuoli itse sydänongelmaisena, sairastettuaan sydäninfarktin ja ymmärtääkseni 30kg ylipainoisena. SIC. Maltti on tässäkin asiassa valttia.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
SIC.
Päivytykseen joutuva iäkäs on aina monessakin mielessä suuressa riskissä. Lääkärilehden pääkirjoitusta seuraavassa artikkelissa kuvataan Helsingin Haartmanin sairaalan päivystyksen nykyistä käytäntöä. Iäkkäät potilaat priorisoidaan, vanhus ei voi odottaa, sillä iäkkäällä ei useinkaan ole reservejä millä kompensoida sairauden aiheuttamaa akuuttia voinnin laskua. Ensiavussa tulisi tehokkaasti pyrkiä tunnistamaan ne iäkkäät, joidenka päivystykseen hakeutumisen taustalla on todellinen vakava sairaus ja pyrkiä hoitamaan voinnin laskua aiheuttava syy ripeästi. Kokonaisuus huomioiden on tärkeää myös selvittää mikä oli vanhuksen toimintakyky ennen päivystykseen tuloa ja mikä tässä todella on muuttunut. Iäkkään makuuttamiselle päivystyksessä turhaan ei ole mitään perusteita, sillä aiheeton lepo on vanhuksen toimintakyvyn turma.
Iäkkäiden kuntoutuksen kannattavuudesta kun on tieteellistä näyttöä.
Geriatrisia haasteita
Punariisilläkö kolesterolien kimppuun?
Punaiseksi värjätty riisi eli punariisi on vuosisatoja Aasiassa käytetty ruoan väri- ja säilöntäaineena ja jolla Kiinalaisten lääkeoppaiden mukaan olisi terveydellistä apua mm. vatsavaivoissa ja sen katsotaan edistävän myös sydämen ja verisuonten terveyttä. Punariisi valmistetaan keitetystä riisistä sekoittamalla siihen Monascus- sukuun kuuluvia hiivoja, jotka värjäävät riisin punaiseksi. Euroopassa punariisiä myydään luontais- ja terveystuoteliikkeissä markkinoiden juuri kolesterolipitoisuuden pienentämiseen, Suomessakin ainakin viitenä eri valmisteena. Ei liene yllättävää, että punariisivalmisteiden koostumus vaihtelee suuresti eri valmisteiden kesken. Seassa voi olla mm raparperin juurta tai orapihlajan hedelmää ja ovatpa jotkin valmisteet sisältäneet jopa haitallista homemyrkkyä, jonka on kuvattu vaurioittaneen munuaisia. Mielenkiintoiseksi kolesterolien osalta punariisin tekee tieto, että osa punariisin valmistukseen käytetyistä hiivoista valmistaa ns. monakoliineja, joista monakoliini K vastaa rakenteeltaan meilläkin apteekkimyynnissä olevan kolesterolien hoitoon käytetyn lääkkeen lovastatiinin (Lovacol) rakennetta.
Tuoreehkossa Duodecim- lehdessä julkaistussa tutkimuskatsauksessa purettiin maailmalla tehtyjä tutkimuksia punariisin vaikutuksesta kolesteroliarvoihin. Meta-analyysin pohjalta todettiin punariisin laskevan keskimäärin 0.7mmol/l ja kokonaiskolesterolia 0.9mmol/l. Valitettavasti tutkimusten tieteellinen laatu on tulkittu huonoksi. Viime vuonna julkaistiin pienen aineiston tutkimus Pohjois-Amerikasta, jossa punariisillä saatiin kokonaiskoletsrolia laskettua 15% ja LDL – pitoisuutta 21%. Kiinasta on myös julkaistu vuosien 1993–2003 ajalta laaja monikeskustutkimus, jossa punariisin käyttö laski kolesterolia, sekä vähensi sydäninfarktien määrää tilastollisesti merkittävästi. Valitettavasti tämänkin tutkimuksen tulokset on kyseenalaistettu.
Oli punariisistä hyötyä kolesterolin laskussa tai ei, on ehdottomasti huomioitava, että punariisin käyttökään ei ole vaaratonta. Mahdolliset haitat ovat käytännössä samat kuin kolesterolia alentavilla lääkkeillä. Haittoja on tutkimuksissa kuvattu 1-36% tutkituista, on huimausta, pahoinvointia, vatsavaivoja, ripulia, kuten maksa- ja lihashaittoja. Lisäksi ainakin teoriassa punariisivalmisteet voivat voimistaa tai heikentää muiden käytössä olevien lääkkeiden vaikutuksia, kuten rasvalääkkeiden tiedetään tekevän. Etenkin lasten, raskaana olevien tai ihmisten, joilla on maksan vajaatoiminta pitäisi punariisiä välttää. Näkisin, että ennen punariisivalmisteen käyttöön ottoa jatkossakin asiasta olisi järkevää keskustella hoitavanlääkärin kanssa. Tai sitten unohtaa koko juttu.